Alexandra Salmela (jonka teos 27-kuolema tekee taiteilijan on muuten mielettömän upea - osuu ja uppoaa sekä perheenäitinä että taiteilijana räpistelevään Oonaan) kirjoittaa Hesarin kolumnissaan joskus viime viikolla otsikolla Taidetta julkisessa tilassa mm seuraavasti: "Me kaikki toivomme viihtyisää julkista tilaa. Mutta mitä siihen kuuluu ja kuka sen päättää? Liberaalit tahtoisivat avata julkisen tilan kaikille, myös hieman rohkeammille yhteisöllisille teoille ja teoksille. Konservatiivien mielestä samasta syystä pitäisi kieltää kaikki, mikä voisi mahdollisesti häiritä tai loukata herkkää yksilöä, joten julkisen tilan tulisi olla yhtä mautonta kuin laitosruoka."
Kiinnostava julkisen tilan määrittelyn kiista on Turussa rakennuslautakunnan (jossa ei kuulemma istu yhtään taideihmistä) näkemys Jan-Erik Anderssonin jokirantaan, Sibelius-museon taakse suunnitteleman teosluonnoksen Pehr Kalm Revivalin soveltumattomuudesta ympäröivään kulttuurimaisemaan. Omasta mielestäni modernistinen Sibelius-museo jo itse rikkoo Tuomiokirkon ja puutalojen luoman 1800-luvun tunnelman, joten mitä ihmettä ne mussuttavat? Teos on kuulemma myös "tarpeeton" - ?????
Keskustelu on henkilökohtaisista syistä kiinnostava - olenhan suunnittelemassa tarkoituksella yli-imelää, monien mielestä ehkä jopa mautonta, kulttuurimaiseman tärväävää teosta. Ajattelin Unelman väritykseen kuuluvan ainakin pinkin, limenvihreän, turkoosin, oranssin ja keltaisen. Vaikka ehkäpä sittenkin pitäisi vain kunnioittaa ympäristöä ja tehdä 15-metrinen betoninen, harmaa, kulmikas tötterö?
