Ahdistuneiden mieshahmojen välttelyprojektissani tartuin pariin vanhaan tuttuun.
Katselimme koko perheen voimin laadukasta komediaa - vaikka onkin myönnettävä, että 3-vuotias nukahti, veljenikin melkein ja 6-vuotias marisi noin 10 minuutin jälkeen, kuinka TYYYLSÄÄÄ leffa. Kyseessä olivat siis Jaques Tatin Riemuloma Rivieralla ja Marxin veljesten Duck Soup. Olen Tatin suuri ihailija: Hulot -elokuvat ovat täynnä pienillä eleillä ilmaistua elämänmyönteisyyttä. Koirat juoksentelevat, aikaa on yllinkyllin, ihmiset ovat tavalla tai toisella hölmöjä, ehkä turhamaisia, mutta eivät kuitenkaan pohjimmiltaan kovin pahoja. Elämän harmit ovat melko pieniä, hyvin hallittavissa - ja mikä tärkeintä, hauskoja.
Duck Soupiin tutustuin opiskeluaikana Kuvataideakatemiassa, kun ihana proffamme Jyrki Siukonen piti kuvanveiston osastoseminaariaan, jossa sivisti meitä mm. elokuvan keinoin. Paljon muuta en seminaarista enää muista, mutta tämä elokuva on kaivertunut ikuisiksi ajoiksi TOP-jotain listalleni. Sananmukaisesti mieletöntä menoa, joka toimii aina!!!
