keskiviikko 15. elokuuta 2012
maanantai 13. elokuuta 2012
Vihdoinkin valmiina!
Unelma asennettiin paikoilleen viime viikolla - sijoituspaikka herätti kritiikkiä monessa ohikulkijassa, kun näkymä Kallion kirkolle muuttuu. Paikkahan on sekä fyysisesti että käsitteellisesti hyvin tuulinen - olen itsekin näkymien suuri ystävä, mutta myös sitä mieltä, että sietäähän niitä väliaikaisesti muuttaakin. Ks. nettikeskustelua aiheesta.
Jännittävää oli, että pääsin näkemään teoksen asennuksen jälkeen kokonaisena ensimmäistä kertaa - tähän mennessä vain erilaisina osanäkyminä. Olen työhön oikein tyytyväinen. Keveys ja läpikuultavuus sekä konstruktiivisuus tarjoavat läheltä ja kaukaa katsottuna aivan erihenkiset näkymät. Teoshan edustaa tietynlaista mauttomuuden / ei-tyylikkyyden estetiikkaa - iloista, karnevalistista meininkiä. Ohikulkijoiden kommenteista päätellen myös Unelman ulkoasu jakaa mielipiteet vahvasti - joidenkin mielestä se on kamala wanna-be-huvipuistohökötys ja toisten mielestä hauska ja iloinen. Olen itse suunnitteluvaiheessa ajatellut sitä niin täysin vitsikkäänä ja hassuna, että en ollut valmistautunut sen herättämään inhoreaktioon, vaikka onhan se rahvaanomaisen tyylin vuoksi ymmärrettävää. Siellä se kuitenkin nyt törröttää, halvan maallisen estetiikan edustaja arvokkaan kirkon näkyvyyttä peittämässä ;-)
Asennuksesta on prosessikuvia kamera täynnä, julkaisen niitä täällä, kunhan ehdin. Unelman tekemiseen osallistui suuri määrä ihmisiä, jotka kaikki olivat mukana upealla asenteella ja joihin tutustuminen oli ilo. Suuri kiitos kaikille - Unelman rakentaminen vaati monenlaista suunnittelu- ja käsityötaitoa. Olen myös iloinen siitä, että olen saanut olla hallinnoimassa näin työllistävää projektia - kuten aiemmassa postauksessa kirjoitinkin, Unelman kustannukset koostuvat suurilta osin työstä, eivät materiaaleista, joten se on osaltaan tuonut leipää moneen pöytään.
Jännittävää oli, että pääsin näkemään teoksen asennuksen jälkeen kokonaisena ensimmäistä kertaa - tähän mennessä vain erilaisina osanäkyminä. Olen työhön oikein tyytyväinen. Keveys ja läpikuultavuus sekä konstruktiivisuus tarjoavat läheltä ja kaukaa katsottuna aivan erihenkiset näkymät. Teoshan edustaa tietynlaista mauttomuuden / ei-tyylikkyyden estetiikkaa - iloista, karnevalistista meininkiä. Ohikulkijoiden kommenteista päätellen myös Unelman ulkoasu jakaa mielipiteet vahvasti - joidenkin mielestä se on kamala wanna-be-huvipuistohökötys ja toisten mielestä hauska ja iloinen. Olen itse suunnitteluvaiheessa ajatellut sitä niin täysin vitsikkäänä ja hassuna, että en ollut valmistautunut sen herättämään inhoreaktioon, vaikka onhan se rahvaanomaisen tyylin vuoksi ymmärrettävää. Siellä se kuitenkin nyt törröttää, halvan maallisen estetiikan edustaja arvokkaan kirkon näkyvyyttä peittämässä ;-)
Asennuksesta on prosessikuvia kamera täynnä, julkaisen niitä täällä, kunhan ehdin. Unelman tekemiseen osallistui suuri määrä ihmisiä, jotka kaikki olivat mukana upealla asenteella ja joihin tutustuminen oli ilo. Suuri kiitos kaikille - Unelman rakentaminen vaati monenlaista suunnittelu- ja käsityötaitoa. Olen myös iloinen siitä, että olen saanut olla hallinnoimassa näin työllistävää projektia - kuten aiemmassa postauksessa kirjoitinkin, Unelman kustannukset koostuvat suurilta osin työstä, eivät materiaaleista, joten se on osaltaan tuonut leipää moneen pöytään.
.JPG) |
| Nosturista kuvattuna |
.JPG) |
| Yksityiskohta (vrt.markkinapallo keväisessä fiiliskuvasto-postauksessa) |
.JPG) |
| Näkymä sisältä ylöspäin (suosikkini) |
maanantai 16. heinäkuuta 2012
Viimeisten viikkojen kuume
Viimeistelen Unelman osia kovalla tohinalla - kolmen viikon päästä alkaa rakentaminen Siltasaarenkadulla. Viime viikot ovat olleet ehkä hienointa aikaa koko projektissa, kun on päässyt näkemään asioita (lähes) valmiina ja saanut työskennellä omin käsin, ainaisen tietokoneen & Blenderin käytön sijaan. Apunani on ollut ensimmäistä kertaa työharjoittelija Taideakatemialta, valokuvausopiskelija Joel Savolainen.
Tänään piipahdin tapahtumapaikallakin keskustelemassa perustuksen tekemisestä ja teoksen tarkasta sijoittelusta. Asennukseen liittyvät asiat ovat hyvissä käsissä, niistä vastaa useita julkisia teoksia rakentanut Jari Mikkola Helsingin kaupungilta.
Olen työskennellyt kuumeisesti, ainoana tavoitteenani nähdä teos pian valmiina. Tässä maistiaisia:
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
Tänään piipahdin tapahtumapaikallakin keskustelemassa perustuksen tekemisestä ja teoksen tarkasta sijoittelusta. Asennukseen liittyvät asiat ovat hyvissä käsissä, niistä vastaa useita julkisia teoksia rakentanut Jari Mikkola Helsingin kaupungilta.
Olen työskennellyt kuumeisesti, ainoana tavoitteenani nähdä teos pian valmiina. Tässä maistiaisia:
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG) |
| Vrt. aiempi postaus työn alussa - tässä on jo tekemisen makua... |
.JPG)
maanantai 2. heinäkuuta 2012
Teippaamaan vihdoin!
Pääsin uuteen työvaiheeseen, kun sain aloittaa polykarbonaattilevyjen teippaamisen. Levyt teipataan laadukkaalla Oracal-kalvolla, jota käytetään esim. autojen teippauksissa. Valmistajan mukaan teipit kestävät 7 vuotta ulkoasennuksessa, mutta kuulemma todellisuudessa paljon kauemminkin. Vaikka tiedän kaiken tämän, jotenkin tuntuu hieman epäilyttävältä - kestääkö ohut kalvo muka todella niin hyvin? Mutta pakkohan se on uskoa asiantuntijoita...
Teipit on leikannut köyliöläinen Tarrateksti, jota voin kyllä varauksetta suositella teippejä tarvitseville.
lauantai 30. kesäkuuta 2012
Ihana työhuone
Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni käytössäni on riittävän suuri ja toimiva työtila - suurimman osan töistäni olen tehnyt olohuoneen nurkassa tai alle 30 m2 työhuoneessani (joka on samalla varasto sisältäen suunnilleen koko tähänastisen tuotantoni). Ihanaa!
torstai 28. kesäkuuta 2012
Unelma jaloillaan!
Muistin taas tänään, miksi onkaan niin hienoa olla kuvanveistäjä - suuria massoja ja komeita nostureita niitä liikuttelemassa (vaikka itse katselenkin vain vierestä). Olimme pikku poikieni kanssa yhtä vaikuttuneita, kun kävimme seuraamassa Unelman rungon kiinnittämistä jaloilleen. Olipa reteetä esitellä pojille äidin työskentelyä.
torstai 21. kesäkuuta 2012
Unelman tekijöitä
Taiteen työllistämisvaikutukset nousevat hyvin esiin tässäkin projektissa - suurimpana alihankkijana konepaja, jonka lisäksi hommia on tullut polykarbonaatin myyjälle sekä tarroja leikkaavalle yrityksille, maalaus- ja kuljetusliikkeille jne. Unelman kautta enemmän tai vähemmän hommia on saanut ainakin noin 10 henkilöä, joten kuka vielä väittää taidetta tuhlaukseksi (tietenkin terveys- ym. vaikutuksista puhumattakaan).
Olen lähiaikoina miettinyt taiteeni fokusta ja räpiköimistäni tässä kapitalistisessa eetoksessa - kukapa ei toisaalta haluaisi menestyä taiteellaan myös taloudellisesti, mutta toisaalta taide myyntiobjektina tuntuu yhä väärältä tämän vanhan idealistin päässä. Huomasin, että avainsana itselleni on julkinen. Haluan, että taiteeni on ihmisten keskellä, kaikkien helposti saatavilla sekä fyysisesti että ajatuksellisesti. Toivon saavani palkkani yhteisöiltä, siten, että yksittäisen henkilön ei tarvitse kokea taidettani myytävinä objekteina, vaan yhteistä tilaa rakentavana ympäristön osana. Tällainen julkinen teos voi olla tilattu ja näkyvä, kuten Unelma, tai omaehtoisesti tilaan tuotu (vrt. väikkärini aihe näkymätön taide).
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
Matkantekoa
Lukaisin Jyrki Vainosen romaanin Tornit - olen taistellut jo monta viikkoa Tohtori Faustuksen kanssa, että oli pakko napata pikku välipala. Vainosen toden ja fiktion välille sijoittuva tarina on juuri sitä, mitä välipalaltani toivoin - jännittävää, nopealukuista ja myös ajatuksia herättävää. Toivottavasti omat lapseni eivät koskaan ole äidilleen niin katkeria, että kiusaavat avuttomaksi joutunutta. Erityisesti minua miellyttivät kuvaukset paikoista, joihin päähenkilö matkallaan ajautuu - esim. saarikaupungit Barnren ja Wo.
Kävin tänään myös katsomassa Turun taiteilijaseuran kesänäyttelyn Suomen Joutsenella - hieno ympäristö matkantekoa käsitteleväle näyttelylle. Esillä oli kiinnostava kokonaisuus, vaikka villiintyneet lapseni estivät kunnon syventymisen töihin. Päivän kohokohta oli kuitenkin Sigyn-aluksella vierailu - miten mielikuvitus lähteekään lentoon korkeita mastoja katsoessa. Sigynkin on purjehtinut Tyynellä valtamerellä vain 10 hengen miehistöllään - kuvittele musta yö ja loistavat tähdet jossain avomerellä kaukana kotoa...
Kävin tänään myös katsomassa Turun taiteilijaseuran kesänäyttelyn Suomen Joutsenella - hieno ympäristö matkantekoa käsitteleväle näyttelylle. Esillä oli kiinnostava kokonaisuus, vaikka villiintyneet lapseni estivät kunnon syventymisen töihin. Päivän kohokohta oli kuitenkin Sigyn-aluksella vierailu - miten mielikuvitus lähteekään lentoon korkeita mastoja katsoessa. Sigynkin on purjehtinut Tyynellä valtamerellä vain 10 hengen miehistöllään - kuvittele musta yö ja loistavat tähdet jossain avomerellä kaukana kotoa...
torstai 14. kesäkuuta 2012
Unelman kuljetus- ja asennuspäivät päätetty
Unelma lastataan pariin täysperävaunurekkaan maanantaina 7.8.12 ja asennetaan paikoilleen viikolla 32. Runko on nyt lähes valmiina, olin tänään mukana opettelemassa sen purkua/rakentamista, josta kuvia alla.
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
Haastattelu HUMAKin blogissa
Rakkaan työpaikkani HUMAKin blogissa julkaistiin lehtori Tikkaojan haastattelu.
Samaan aikaan kohde puurtaa kevään viimeisten töiden kanssa...
perjantai 8. kesäkuuta 2012
Irti päästämässä
Nyt on plakkarissa opintovapaapäätös ja tulevan ekaluokkalaisemme koululykkäyspäätös, irtisanottu päiväkotipaikka ja asumisoikeus. Lentoliput hankittu koko porukalle. Kesä vielä edessä vanhaan malliin, mutta sen jälkeen ei tietoakaan, minne elämä vie.
Olen kova kiintymään ympäristöihin ja yhteisöihin, mutta samanaikaisesti vahvasti sitä mieltä, että se ei saa estää kokemasta uusia asioita. Ja saadakseen jotain täytyy luopua jostain muusta. Hieman haikein mielin olen irtautunut vaikkapa lasten arkisista yhteisöistä, vaikka toisaalta tiedän, miten helppoa on taas solahtaa uusiin ympäristöihin.
Olen kova kiintymään ympäristöihin ja yhteisöihin, mutta samanaikaisesti vahvasti sitä mieltä, että se ei saa estää kokemasta uusia asioita. Ja saadakseen jotain täytyy luopua jostain muusta. Hieman haikein mielin olen irtautunut vaikkapa lasten arkisista yhteisöistä, vaikka toisaalta tiedän, miten helppoa on taas solahtaa uusiin ympäristöihin.
torstai 24. toukokuuta 2012
Juhlia ja huomiota
Maanantaina 14.5. juhlittiin Säätytalolla Fulbright-sopimuksen solmimisen 60-v. juhlaa sekä jaettiin ensi lukuvuoden stipendit. Antoisa mutta raskas päivä - aamusta alkaen orientaatiota ja illalla juhla. Oli hauska taas tavata muita fulbrightereitä ja löytää jopa kohtalotoveri, joka aikoo kuljettaa koiran mukanaan.
Alla kaappaus Aallon intrassa julkaistusta uutisesta
Unelmasta taas oli juttua 21.5. Turun Sanomissa Kaverit ihmettelivät, miksi Oonan ilme printtilehden kuvassa on niin mutrusuinen, mutta sehän vain kuvaa hyvin Unelman tekijälleen aiheuttamaa huolta ja murhetta ;-)
Ei vaan, voiton puolellahan tässä jo ollaan.
Alla kaappaus Aallon intrassa julkaistusta uutisesta
Unelmasta taas oli juttua 21.5. Turun Sanomissa Kaverit ihmettelivät, miksi Oonan ilme printtilehden kuvassa on niin mutrusuinen, mutta sehän vain kuvaa hyvin Unelman tekijälleen aiheuttamaa huolta ja murhetta ;-)
Ei vaan, voiton puolellahan tässä jo ollaan.
perjantai 20. huhtikuuta 2012
Pienoismalleja ja oikea Unelma
Rakas mieheni naureskeli, kun aloin askarrella Unelmasta n. 30 cm korkuista pienoismallia. Onhan tuo askartelu hieman koomista jättimäisen teoksen kyseessä ollessa, mutta ajatuksena olikin vain testailla päällekkäin tulevien polykarbonaattilevyjen teippauksia. Niistä ei tule ihan näiden kuvien mukaisia, mutta sinne päin:
Olen testaillut myös kaleidoskooppia pyörittävän tuulivoiman toimivuutta rakentamalla pari Savonius-propellia työpaikan ruokalasta lah mansikkahillopurkeista. Kuvan propellin halkaisija on noin 40 cm. Hyvin toimii, puuskaisella tuulella puuskaisesti, mutta se sopii minulle hyvin.
Ja sitten päästään asiaan: kävin tänään konepajalla, jossa näin ensimmäisiä Unelman valmiita paloja. Tätä hetkeä on odotettu, melkein vuosi jo pyöritelty ideaa ja muotoja päässä, paperilla ja koneessa, ja vihdoin näkee valmista. Teosta tekee turkulainen Marine Systems, jonka kanssa yhteistyömme on projektin alusta saakka toiminut erittäin hyvin, ja jota voin varauksetta suositella muillekin taiteilijoille. Ovat tehneet aiemmin töitä esim. Kimmo Ojaniemen Turussa Apteekinmäessä sijaitsevaan teokseen.
Olen testaillut myös kaleidoskooppia pyörittävän tuulivoiman toimivuutta rakentamalla pari Savonius-propellia työpaikan ruokalasta lah mansikkahillopurkeista. Kuvan propellin halkaisija on noin 40 cm. Hyvin toimii, puuskaisella tuulella puuskaisesti, mutta se sopii minulle hyvin.
Ja sitten päästään asiaan: kävin tänään konepajalla, jossa näin ensimmäisiä Unelman valmiita paloja. Tätä hetkeä on odotettu, melkein vuosi jo pyöritelty ideaa ja muotoja päässä, paperilla ja koneessa, ja vihdoin näkee valmista. Teosta tekee turkulainen Marine Systems, jonka kanssa yhteistyömme on projektin alusta saakka toiminut erittäin hyvin, ja jota voin varauksetta suositella muillekin taiteilijoille. Ovat tehneet aiemmin töitä esim. Kimmo Ojaniemen Turussa Apteekinmäessä sijaitsevaan teokseen.
tiistai 3. huhtikuuta 2012
Helsingin kautta Prahaan
Kävin tänään Helsingissä syksyllä tulossa olevan Helsinki-Praha -vaihtonäyttelyprojektin tiimoilta. Näyttelyt järjestetään Prahassa ja Helsingissä, ja mukana on molempien kaupunkien kuvataideakatemioiden (entisiä) opiskelijoita, jotka ovat olleet vaihdossa tai muuten yhteydessä toisen maan akatemiaan (suomesta Valpuri Kylmänen, Emma Rönnholm ja Tero Simonen sekä minä). Kuraattoreina toimivat Petr Rehor ja Markus Konttinen, joille kävin näyttämässä töitäni. Valitsimme hyvin yksimielisesti mukaan Arjen, tasakylkisistä kolmioista aina uuden muotoiseksi rakennettavan möykyn. Arjen ajatuksellinen ja fyysinen edeltäjä, valkoisista muovikolmioista rakennettu Abmo on kaiken velkaa prahalaiselle kubismille ja varsinkin Pavel Janakin upealle kolmion muodoista koostuvalle sokerikolle. Ollessani Prahassa mietin kuumeisesti Abmo-veistoksen muotoa –sen piti olla abstrakti ja antaa mahdollisimman vähän viitteitä hahmosta. Piirsin ja piirsin erilaisia versioita, mutta mikään ei tuntunut oikealta, kunnes näin Janakin sokerikon. Rakensin Abmoni tasakylkisistä kolmioista, sillä minua viehätti suuresti, miten niin säännöllisistä kappaleista onkin mahdollista rakentaa niin epämääräinen, möykkymäinen muoto.
Abmon valmistuttua 2009 tasakylkinen kolmio ja möykkymäisyys tuntui yhä kiinnostavammalta. Kun minulta pyydettiin teosta Finlaysonin juhlavuoden kunniaksi 2010 järjestettyyn näyttelyyn, halusin jatkaa aihetta, ja päällystin jo puretun Abmon palasia Finlaysonin Kihla-kankaalla. Teos sai nimen Arki – onhan arkeni monesta palasta koostuva vaihtuvan muotoinen möykky. Teoksella ei ole runkoa, vaan se rakennetaan aina näyttelypaikalta löytyvien tavaroiden - tuolien, naulakoiden tms. päälle. Vuonna 2011 tein Arjen palasista esiintymispuvun sopraano Eija Räisäselle Asko Hyvärisen sävellyskonserttiin. Prahan kubismi on siis kulkenut mukanani vaihtovuodesta saakka, ja siihen tutustuminen oli vaihtoni ehdottomasti tärkein asia. Siksi olen iloinen, että Arki esiintyy nyt tässä yhteydessä.
Arki
Vierailin rehtorin huoneen lisäksi myös ystäväni Marin työhuoneella KuvAssa – täytyy sanoa, että inhoan Kaikukadun kompleksia, pidin huomattavasti enemmän Mechelininkadun evakkotiloista, joissa kuvanveisto sijaitsi opiskeluaikoinani – suoraviivainen, rosoinen halli verrattuna sokkeloiseen , tehdasmaiseen koulurakennukseen. Ihmettelen aina myös hallinnon korostetun erillistä sijaintia ovivahdin ja lukkojen takana – pelkäävätkö ne opiskelijoita, vai miksi näin vaikea saavutettavuus? Mielestäni henkilökunnan pitäisi sijaita opiskelijoiden keskellä - heitä vartenhan he koulussa ovat.
Kävin tsekkaamassa myös Kiasman näyttelyt – aiheena sinänsä mielestäni vähän tylsässä musiikkinäyttelyssä oli muutamia todella kutkuttavia teoksia – tärkeimpinä ehkä Maria Stereon ja Petri Ala-Maunuksen koskettavasti nuoruuden rock-unelmia käsittelevät duunit. Sarjakuvanäyttelyn hienoin teos oli Tommi Musturin mekaaninen teatteri-installaatio. Yläkerran Murder of the Crows oli myös todella komeaa kuultavaa (ja vaikuttavan näköinen visuaalisestikin).
Abmon valmistuttua 2009 tasakylkinen kolmio ja möykkymäisyys tuntui yhä kiinnostavammalta. Kun minulta pyydettiin teosta Finlaysonin juhlavuoden kunniaksi 2010 järjestettyyn näyttelyyn, halusin jatkaa aihetta, ja päällystin jo puretun Abmon palasia Finlaysonin Kihla-kankaalla. Teos sai nimen Arki – onhan arkeni monesta palasta koostuva vaihtuvan muotoinen möykky. Teoksella ei ole runkoa, vaan se rakennetaan aina näyttelypaikalta löytyvien tavaroiden - tuolien, naulakoiden tms. päälle. Vuonna 2011 tein Arjen palasista esiintymispuvun sopraano Eija Räisäselle Asko Hyvärisen sävellyskonserttiin. Prahan kubismi on siis kulkenut mukanani vaihtovuodesta saakka, ja siihen tutustuminen oli vaihtoni ehdottomasti tärkein asia. Siksi olen iloinen, että Arki esiintyy nyt tässä yhteydessä.
Vierailin rehtorin huoneen lisäksi myös ystäväni Marin työhuoneella KuvAssa – täytyy sanoa, että inhoan Kaikukadun kompleksia, pidin huomattavasti enemmän Mechelininkadun evakkotiloista, joissa kuvanveisto sijaitsi opiskeluaikoinani – suoraviivainen, rosoinen halli verrattuna sokkeloiseen , tehdasmaiseen koulurakennukseen. Ihmettelen aina myös hallinnon korostetun erillistä sijaintia ovivahdin ja lukkojen takana – pelkäävätkö ne opiskelijoita, vai miksi näin vaikea saavutettavuus? Mielestäni henkilökunnan pitäisi sijaita opiskelijoiden keskellä - heitä vartenhan he koulussa ovat.
Kävin tsekkaamassa myös Kiasman näyttelyt – aiheena sinänsä mielestäni vähän tylsässä musiikkinäyttelyssä oli muutamia todella kutkuttavia teoksia – tärkeimpinä ehkä Maria Stereon ja Petri Ala-Maunuksen koskettavasti nuoruuden rock-unelmia käsittelevät duunit. Sarjakuvanäyttelyn hienoin teos oli Tommi Musturin mekaaninen teatteri-installaatio. Yläkerran Murder of the Crows oli myös todella komeaa kuultavaa (ja vaikuttavan näköinen visuaalisestikin).
lauantai 31. maaliskuuta 2012
Perhepotretti
Löysin siivotessa kuusivuotiaamme piirtämän perhekuvan - tässä riittäisi lastenpsykiatrilla analysoitavaa ;-)
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Unelmahommissa
Näin sisäsiisteissä oloissa työstetään suurta ulkoveistosta...hmmm, minkälaiseksi mun työskentely on oikein mennyt? Pitää vissiin lähteä konepajalle katsomaan, onko siellä saatu aikaiseksi jotain konkreettisempaa...
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
Itku pitkästä ilosta
Olimme lasten kanssa kuuntelemassa/katsomassa Turun Filharmonikkojen ja Tanssiteatteri ERIn koko perheen konserttia Komediaa P.D.Q. Bachin hengessä. 6-vuotias perheemme suurin klassisen rakastaja tuijotti lavalle silmät loistaen koko konsertin ajan, ja jopa mieheni, jolla oli hieman epäilevä asenne, myönsi että kyllä se ERI vain osaa. Konsepti on loistava: lapset eivät välttämättä jaksa keskittyä pelkkään musiikkiin kovin kauaa, mutta tanssijoiden hauskat hahmot, jotka tarjoavat myös visuaalista jännitettä, mahdollistavat lähes kokopitkän konsertin, josta aikuisetkin saavat nauttia rauhassa. Ja kun hassujen hahmojen takana on ammattitanssijoita, myös aikuisempi taidemaku tulee tyydytettyä.
Toinen koomiseen tyylilajiin osuva viimeaikainen teos on Riikka Ala-Harjan kirja Kanaria, vaikka käsitteleekin surullisia asioita. Eläkkeellä oleva, konkurssin tehnyt ja leskeksi jäänyt telakanjohtaja elelee Kanarialla ja tuntee olevansa kaikkien yläpuolella, vaikka syyllisyys painaakin. Hyviä ihmisiä ovat ne, jotka toimivat hänen mielensä mukaan (koska heillä ei ole muita vaihtoehtoja), pahoja loput.
Siirtyminen Kanariasta Herta Müllerin Nobel-voittajateokseen Hengityskeinu olikin sitten aikamoinen pudotus: päähenkilö elää venäläisellä työleirillä seuranaan alituinen nälkä ja väsymys. Leipävarkaus on suurin rikos, jonka työläinen voi toiselle tehdä.
Toinen koomiseen tyylilajiin osuva viimeaikainen teos on Riikka Ala-Harjan kirja Kanaria, vaikka käsitteleekin surullisia asioita. Eläkkeellä oleva, konkurssin tehnyt ja leskeksi jäänyt telakanjohtaja elelee Kanarialla ja tuntee olevansa kaikkien yläpuolella, vaikka syyllisyys painaakin. Hyviä ihmisiä ovat ne, jotka toimivat hänen mielensä mukaan (koska heillä ei ole muita vaihtoehtoja), pahoja loput.
Siirtyminen Kanariasta Herta Müllerin Nobel-voittajateokseen Hengityskeinu olikin sitten aikamoinen pudotus: päähenkilö elää venäläisellä työleirillä seuranaan alituinen nälkä ja väsymys. Leipävarkaus on suurin rikos, jonka työläinen voi toiselle tehdä.
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Soitto soi kun maailma uppoaa
Luin vihdoin Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa-romaanin - jostain syystä ei ole aiemmin käteen tarttunut, vaikka olen ihaillut Isomäkeä jo pitkään. Luin pari vuotta sitten häneltä ydivoimala-aiheisen pamfletin, ja täytyy sanoa, että veti vakavaksi pitkäaikaisen ydinvoiman vastustajankin. Sarasvatin hiekkaa oli lukukokemuksena samanlainen: takakansi mainostaa kirjaa jännitystarinana, mutta omasta mielestäni jännitystä on jo vähän liikaakin, kun kaikki on niin todellista. Isomäki sanoi Kuinka minusta tuli minä -radiohaastattelussa, että uskoo kyllä ihmisen mahdollisuuksiin ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, mutta että toimiin pitäisi ryhtyä reippaasti. Sarasvatin hiekkaa konkretisoi ainakin minulle, miten mielettömistä jää- ja vesimassoista on kyse, kun napajäätiköt sulavat, ja millaisia kirppuja olemme tsunamin iskiessä.
Olen ennekin miettinyt tietyllä tavalla edesvastuutonta elämääni suojassa taide-äidin sylissä - varsinki nuorena koin paljon omantunnontuskia tehdessäni taidetta sen sijaa, että olisin vaikkapa kaivanut kaivoja janoisille. Aikuisena ymmärrän taiteen ja kulttuurin suuren merkityksen yhteiskunnallemme, ja tiedän tekeväni merkityksellistä työtä, vaikken suoranaisesti kenenkään henkeä omin käsin pelastaisikaan. Maailman tuhosta huolimatta viikon ykkösuutinen omassa elämässäni onkin se, että olen vihdoin aloittanut viulunsoiton yhdessä poikani kanssa - ja nyt minä, maailman epämusikaalisin ihminen, osaan jo (auttavasti) soittaa ensimmäisen pikku biisin. Olen ainakin parikymmentä vuotta haaveillut, kuinka "sitten joskus" voisi opetella soittamaan, ja nyt, yllättäen, olen jo prosessissa. Kävimme pojan kanssa soitikaupassa viulua ostamassa, enkä ole ihan varma, kumpaa jännitti enemmän - oli se se verran eksoottinen kokemus minullekin.
Olen ennekin miettinyt tietyllä tavalla edesvastuutonta elämääni suojassa taide-äidin sylissä - varsinki nuorena koin paljon omantunnontuskia tehdessäni taidetta sen sijaa, että olisin vaikkapa kaivanut kaivoja janoisille. Aikuisena ymmärrän taiteen ja kulttuurin suuren merkityksen yhteiskunnallemme, ja tiedän tekeväni merkityksellistä työtä, vaikken suoranaisesti kenenkään henkeä omin käsin pelastaisikaan. Maailman tuhosta huolimatta viikon ykkösuutinen omassa elämässäni onkin se, että olen vihdoin aloittanut viulunsoiton yhdessä poikani kanssa - ja nyt minä, maailman epämusikaalisin ihminen, osaan jo (auttavasti) soittaa ensimmäisen pikku biisin. Olen ainakin parikymmentä vuotta haaveillut, kuinka "sitten joskus" voisi opetella soittamaan, ja nyt, yllättäen, olen jo prosessissa. Kävimme pojan kanssa soitikaupassa viulua ostamassa, enkä ole ihan varma, kumpaa jännitti enemmän - oli se se verran eksoottinen kokemus minullekin.
perjantai 2. maaliskuuta 2012
Unelma konkretisoituu vihdoin
Tänään tein tilauksen Unelman hitsauksesta - paljon suunnittelutyötä teettänyt projekti alkaa siis vihdoin muuttua materiaksi!!!
Pelkistetty malli Unelmasta ensimmäisessä sijoituspaikassaan (kuviot puuttuvat)
lauantai 25. helmikuuta 2012
Wendersiä
Katselin Wim Wendersin Berliinin taivaan alla ja Paris, Texas. Hyviä elokuvia molemmat, mutta ensimmäinen mielestäni ehdottomastio moniulotteisempi ja kiinostavampi.
Paris, Texas tuntui lohduttavalta elämäntilanteessani, jossa joudun jatkuvasti tappelemaan villien poikieni kanssa siitä, mitä saa ja mitä ei voi tehdä. Ajatuksena hoitaa asiat pedagogisesti kestävästi, lopputuloksena useimmiten täyttä kurkkua huutamista. Sitten harmittaa, kun ei osannut taaskaan hoitaa asioita fiksusti. Mutta onneksi lapset näyttävät antavan vanhemmilleen anteeksi huomattavasti suurempiakin asioita kuin ärhentelyn. Hienoa elokuvassa oli päähenkilö Travisin muuttuminen katsojan silmissä elokuvan edetessä: melkein loppuun asti hänet tulkitsi uhriksi, jolle on tapahtunut ties mitä traumaattista. Lopulta kuitenkin selvisi, että ainoa asia, mitä oli tapahtunut, oli ero, ja sekin pitkälti hänen omasta toiminnastaan johtuva - huomattavasti pienempi asia, kuin mitä ainakin minä ounastelin. Paljastui myös, että tämä sympatiat rassukkuudellaan kerännyt hahmo onkin ollut kamala, mustasukkainen aviomies.
Kummassakin elokuvassa on paljon upeita kuvia, mutta Berliinissä huomattavasti monipuolisemmalla skaalalla - mustavalkoisista enkeleistä Nick Caven keikalle ja sirkukseen. Rakkauteni tähän elokuvaan, joka sisältyy kaikkien aikojen top kymppiini, pohjautuukin pitkälti erilaisten todellisuuksien hienoon limittämiseen. Alun hiljaisten kuvien kuluessa en olisi mitenkään osannut aavistaa, tarina etenisi pitkäaikaisen suosikkini Caven keikalle.
Tällaisia elokuvia on ilo katsoa :-)
Paris, Texas tuntui lohduttavalta elämäntilanteessani, jossa joudun jatkuvasti tappelemaan villien poikieni kanssa siitä, mitä saa ja mitä ei voi tehdä. Ajatuksena hoitaa asiat pedagogisesti kestävästi, lopputuloksena useimmiten täyttä kurkkua huutamista. Sitten harmittaa, kun ei osannut taaskaan hoitaa asioita fiksusti. Mutta onneksi lapset näyttävät antavan vanhemmilleen anteeksi huomattavasti suurempiakin asioita kuin ärhentelyn. Hienoa elokuvassa oli päähenkilö Travisin muuttuminen katsojan silmissä elokuvan edetessä: melkein loppuun asti hänet tulkitsi uhriksi, jolle on tapahtunut ties mitä traumaattista. Lopulta kuitenkin selvisi, että ainoa asia, mitä oli tapahtunut, oli ero, ja sekin pitkälti hänen omasta toiminnastaan johtuva - huomattavasti pienempi asia, kuin mitä ainakin minä ounastelin. Paljastui myös, että tämä sympatiat rassukkuudellaan kerännyt hahmo onkin ollut kamala, mustasukkainen aviomies.
Kummassakin elokuvassa on paljon upeita kuvia, mutta Berliinissä huomattavasti monipuolisemmalla skaalalla - mustavalkoisista enkeleistä Nick Caven keikalle ja sirkukseen. Rakkauteni tähän elokuvaan, joka sisältyy kaikkien aikojen top kymppiini, pohjautuukin pitkälti erilaisten todellisuuksien hienoon limittämiseen. Alun hiljaisten kuvien kuluessa en olisi mitenkään osannut aavistaa, tarina etenisi pitkäaikaisen suosikkini Caven keikalle.
Tällaisia elokuvia on ilo katsoa :-)
Jerry on paras
Pääsin taas rentoutumaan oikein toden teolla, kun postiluukusta kopsahti uusin Jerry Cotton. Suhteemme on kestänyt nyt muutamia vuosia, enkä tiedä mitään hykerryttävämpää kuin kökköjen Jerryjen lukeminen.
Ihan parasta on hakea suosikkejani, 70-luvun lehtiä eräästä tietystä ikivanhasta turkulaisesta antikasta, josta ostokset saa paperiin käärittynä. Sain kuitenkin viime vuonna syntymäpäivälahjaksi Jerryn kestotilauksen, joten luen myös uusia numeroita, vaikkei meno niissä niin paljon miellytäkään. Julkaisijalla on näköjään pakkomielle korostaa Suomea ja omaa puljuaan joka tarinaan ujutettuna - pohjanoteeraus oli viime numero, jossa Vesa Keskinen seikkaili yhtenä hahmona (mihinköhän hintaan?) ja uusimmassa Nevillellä ja muilla oli Lehtiapaja-pipot päässä (AARGGGH!!!). Miksi eivät Jack Harma ja Max Salonen riitä suomalaisväriksi?
Niin, miten tutustuimme - olin ostoksilla lähikaupassani, turkulaisessa Portsa-marketissa. Muistan olleeni raskaana, odottaneeni Matias-poikaani, joten siitä on noin 7 vuotta. Odotin vuoroani kassajonossa, ja huomasin lehtihyllyssä pikku aviisin, jossa tarinan nimenä oli Kalmamedia. Naureskelin nimeä aikani, ja päätin ostaa lehden ihan vaan osuvan oivalluksen vuoksi. Aloitin lukemisen ilman kummempia odotuksia, mutta jäin kiinni huonoon kieleen ja tyhmään huumoriin heti alkusivuilla. Olen yrittänyt lukea muutakin vastaavaa, Perry Rhodania ja mitä näitä nyt on, mutta ei mahda mitään: Jerrylle ei löydy voittajaa.
Ihan parasta on hakea suosikkejani, 70-luvun lehtiä eräästä tietystä ikivanhasta turkulaisesta antikasta, josta ostokset saa paperiin käärittynä. Sain kuitenkin viime vuonna syntymäpäivälahjaksi Jerryn kestotilauksen, joten luen myös uusia numeroita, vaikkei meno niissä niin paljon miellytäkään. Julkaisijalla on näköjään pakkomielle korostaa Suomea ja omaa puljuaan joka tarinaan ujutettuna - pohjanoteeraus oli viime numero, jossa Vesa Keskinen seikkaili yhtenä hahmona (mihinköhän hintaan?) ja uusimmassa Nevillellä ja muilla oli Lehtiapaja-pipot päässä (AARGGGH!!!). Miksi eivät Jack Harma ja Max Salonen riitä suomalaisväriksi?
Niin, miten tutustuimme - olin ostoksilla lähikaupassani, turkulaisessa Portsa-marketissa. Muistan olleeni raskaana, odottaneeni Matias-poikaani, joten siitä on noin 7 vuotta. Odotin vuoroani kassajonossa, ja huomasin lehtihyllyssä pikku aviisin, jossa tarinan nimenä oli Kalmamedia. Naureskelin nimeä aikani, ja päätin ostaa lehden ihan vaan osuvan oivalluksen vuoksi. Aloitin lukemisen ilman kummempia odotuksia, mutta jäin kiinni huonoon kieleen ja tyhmään huumoriin heti alkusivuilla. Olen yrittänyt lukea muutakin vastaavaa, Perry Rhodania ja mitä näitä nyt on, mutta ei mahda mitään: Jerrylle ei löydy voittajaa.
torstai 23. helmikuuta 2012
Kiitos taas, Turku
Usein tulee natistua rakkaan kotikaupunkinsa asioista, mutta harvoin muistaa kiittää: huomasin saaneeni jo vuosien ajan Turulta pieniä mutta sydäntä lämmittäviä ja projekteja edistäviä apurahoja - lähes joka kerta, kun se on sääntöjen puitteissa ollut mahdollista, eli joka toinen vuosi.
Niin tänäkin vuonna, joten kiitos ja kumarrus Turun kulttuurilautakunnalle. Näillä rahoilla teen ensiesiintymiseni Virossa, kiinnostavan yhteistyökumppanin tuottamana.
Niin tänäkin vuonna, joten kiitos ja kumarrus Turun kulttuurilautakunnalle. Näillä rahoilla teen ensiesiintymiseni Virossa, kiinnostavan yhteistyökumppanin tuottamana.
perjantai 17. helmikuuta 2012
"Ihan kivoja" kirjoja
Jostain kumman syystä kaikki lähiviikkoina aloittamani tai jopa loppuun asti lukemani kirjat ovat jättäneet kylmäksi. Yleensä haluan antaa teokselle tilaisuuden ja luen aloittamani loppuun vaikka hammasta purren, mutta nyt vein varmaan viisi teosta takaisin kirjastoon parin sivun jälkeen. Missä vika, valitsinko huonosti vai olenko kehittynyt ylikriittiseksi.
Luin mm.Sara Gruenin viihteellisen Apinatalon ja Mikko Rimmisen Finlandian voittaneen Nenäpäivän, jonka kieli kieltämättä on herkullisen luontevaa, mutta kokonaisuus jotenkin ontto. Jaakko Yli-Juonikkaan Uneksijassa ei siinäkään sinänsä ollut mitään vikaa, mutta eipä sekään lähtenyt viemään. Parempia aikoja odotellessa.
Luin mm.Sara Gruenin viihteellisen Apinatalon ja Mikko Rimmisen Finlandian voittaneen Nenäpäivän, jonka kieli kieltämättä on herkullisen luontevaa, mutta kokonaisuus jotenkin ontto. Jaakko Yli-Juonikkaan Uneksijassa ei siinäkään sinänsä ollut mitään vikaa, mutta eipä sekään lähtenyt viemään. Parempia aikoja odotellessa.
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
Oikea enkeli
Perustimme töissä minigallerian, seinänpätkän, jossa vaihtuu teos n. 3-4 viikon välein. Yhteistyötahona on Turun Taidelainaamo, josta teoksia voi vuokrata - tai opiskelijat voivat asettaa näytteille myös omia teoksiaan. Uusi teos valitaan haasteperiaatteella - edellinen valitsija haastaa seuraavan kouluyhteisömme sisältä.
Galleria avattiin tänään juhlallisesti kuoharin ja vaahtokarkkien siivittäminä. Ensimmäisenä teoksena on Sirpa Särkijärven Oikea enkeli, grafiikka vuodelta 2005. Sirpa oli itse avajaisissa paikalla kertomassa teoksestaan. Oikea enkeli on itselleni hyvin tärkeä teos - näin sen näyttelyssä ensimmäistä kertaa odottaessani ensimmäistä lastani. Teos tuo hienosti esiin tosielämän enkelinä toimimisen mahdollisuuden - tosielämän (hieman rähjäinenkin) enkeli on huomattavasti tärkempi kuin kuvien ihanteellinen enkeli. Tämä teos olisi hienoa saada omalle seinälle.
Galleria avattiin tänään juhlallisesti kuoharin ja vaahtokarkkien siivittäminä. Ensimmäisenä teoksena on Sirpa Särkijärven Oikea enkeli, grafiikka vuodelta 2005. Sirpa oli itse avajaisissa paikalla kertomassa teoksestaan. Oikea enkeli on itselleni hyvin tärkeä teos - näin sen näyttelyssä ensimmäistä kertaa odottaessani ensimmäistä lastani. Teos tuo hienosti esiin tosielämän enkelinä toimimisen mahdollisuuden - tosielämän (hieman rähjäinenkin) enkeli on huomattavasti tärkempi kuin kuvien ihanteellinen enkeli. Tämä teos olisi hienoa saada omalle seinälle.
perjantai 3. helmikuuta 2012
Tätä kaikkea on Unelma:
Fiilistelyn lisäksi kävin tänään konepajallakin, keskustelemassa ihan siitä itsestään, eli raskaasta teräksestä ja fyysisestä työstä - jota en kyllä tällä kertaa tee itse. Mieluumin herättelen mielikuvia ja hion muotoja ja värejä:
Lähde: http://pollywood-pollywood.blogspot.com/2010/04/heart-fills-with-foamy-bubbles.html
Lähde: http://www.lifesci.ucsb.edu/~biolum/organism/photo.html
Lähde: http://natgeo.fi/merenpohjassa-liikkuva-meduusa
Lähde: http://abbeycomputergraphics.blogspot.com/2011/05/flower-stamp.html
Lähde: http://www.atpm.com/12.02/readers/flower-purple.shtml
Lähde: http://rosesforallseasons.blogspot.com/2010/10/dating-relationships-and-orange-flower.html
Lähde: http://icetrail.blogspot.com/2011/05/orange-juice-recipes-benefits-county.html
http://www.freefoto.com/preview/11-06-13/Merry-go-round--The-Hoppings--Newcastle-upon-Tyne
Lähde: http://themeuk.net/Chessington_UK/Rides_Carousel.html
Lähde: http://www.sussexlions.org/lionsdaze/RVR/rides.htm
Lähde: http://saderain.vuodatus.net/blog/archive?&y=2008&m=08
Lähde: http://www.aarrekauppa.net/hyrra-p-2641.html
Lähde: http://milk-and-honey.co.uk/little-ones/boys/metal-spinning-top
Lähde: http://www.dinodirect.com/wholesale-spinning-top-toy-wood-painted.html?cur=EUR
Lähde: http://lancaster-pa.americanlisted.com/tv-games-pc-games/vintage-toy-metal-spinning-top-35-marietta-pa_17977685.html
Lähde: http://www.ioffer.com/c/1022145?default_total_count=1414&page=2&search_category=Vintage-Antique-Toys-1022145
Lähde: http://fi-fi.facebook.com/pages/RomuKirppis/153962381362115
Lähde: http://www.huuto.net/kohteet/retro--peltipurkki-13/201506601
Lähde: http://www.flickriver.com/photos/christianmontone/4130023339/
Lähde: http://www.goldenfingers.info/the-kaleidoscopes/
Lähde: http://www.ioffer.com/items/removed/64772221
Lähde: http://daddytypes.com/2009/04/06/the_toys_our_grandfathers_built_are_now_antiques.php
Lähde: http://www.open-trip.com/hot-air-baloon.html
Lähde: http://www.digitaldesktopwallpaper.com/downloads/ddw/miscellaneous-wallpaper-027.htm
http://fr.wikipedia.org/wiki/Fichier:Colorado_Springs_Hot_Air_Balloon_Competition.jpg
Lähde:http://www.hotels-in-czech.com/news/The-Chinese-Pavilion-in-the-Vlasim-Chteau-Park.html
Lähde: http://freshhomedesigns.onsugar.com/Persian-Style-Gazebo-Design-6989667
Lähde: http://pollywood-pollywood.blogspot.com/2010/04/heart-fills-with-foamy-bubbles.html
Lähde: http://www.lifesci.ucsb.edu/~biolum/organism/photo.html
Lähde: http://natgeo.fi/merenpohjassa-liikkuva-meduusa
Lähde: http://abbeycomputergraphics.blogspot.com/2011/05/flower-stamp.html
Lähde: http://www.atpm.com/12.02/readers/flower-purple.shtml
Lähde: http://rosesforallseasons.blogspot.com/2010/10/dating-relationships-and-orange-flower.html
Lähde: http://icetrail.blogspot.com/2011/05/orange-juice-recipes-benefits-county.html
http://www.freefoto.com/preview/11-06-13/Merry-go-round--The-Hoppings--Newcastle-upon-Tyne
Lähde: http://themeuk.net/Chessington_UK/Rides_Carousel.html
Lähde: http://www.sussexlions.org/lionsdaze/RVR/rides.htm
Lähde: http://saderain.vuodatus.net/blog/archive?&y=2008&m=08
Lähde: http://www.aarrekauppa.net/hyrra-p-2641.html
Lähde: http://milk-and-honey.co.uk/little-ones/boys/metal-spinning-top
Lähde: http://www.dinodirect.com/wholesale-spinning-top-toy-wood-painted.html?cur=EUR
Lähde: http://lancaster-pa.americanlisted.com/tv-games-pc-games/vintage-toy-metal-spinning-top-35-marietta-pa_17977685.html
Lähde: http://www.ioffer.com/c/1022145?default_total_count=1414&page=2&search_category=Vintage-Antique-Toys-1022145
Lähde: http://fi-fi.facebook.com/pages/RomuKirppis/153962381362115
Lähde: http://www.huuto.net/kohteet/retro--peltipurkki-13/201506601
Lähde: http://www.flickriver.com/photos/christianmontone/4130023339/
Lähde: http://www.goldenfingers.info/the-kaleidoscopes/
Lähde: http://www.ioffer.com/items/removed/64772221
Lähde: http://daddytypes.com/2009/04/06/the_toys_our_grandfathers_built_are_now_antiques.php
Lähde: http://www.open-trip.com/hot-air-baloon.html
Lähde: http://www.digitaldesktopwallpaper.com/downloads/ddw/miscellaneous-wallpaper-027.htm
http://fr.wikipedia.org/wiki/Fichier:Colorado_Springs_Hot_Air_Balloon_Competition.jpg
Lähde:http://www.hotels-in-czech.com/news/The-Chinese-Pavilion-in-the-Vlasim-Chteau-Park.html
Lähde: http://freshhomedesigns.onsugar.com/Persian-Style-Gazebo-Design-6989667
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)