Teini-ikäisenä luin kirjakerhosta vahingossa tulleen Raymond Chandlerin Syvän unen, ja se oli menoa. Sen jälkeen lähinnä luonnostelin kouluvihkoihin muotokuvia Philip Marlowesta. Sittemmin olen lukenyt/katsonut Syvän unen monesti, ja Chandler on vieläkin paras!
Myöhemmin tutustuin lajityyppiin paremmin - saaden elementtien toistuvuudesta jostain syystä äärettömän suurta iloa: karski dekkari, platinanvaalea (juonikas ja/tai rikas) kaunotar, vesisade, bourbon, sarkastinen huumori ja muutama konna. Tällä viikolla katselin Chandlerin käsikirjoittaman Double Indemnityn vuodelta 1944 -miespäähenkilönä dekkarin sijasta vakuutusmyyjä, mutta naispäähenkilö ihan täydelleen niin kuin pitää. Katsoin taas myös Roman Polanskin Chinatownin - jos vakuutusmyyjä kuulostaa epäeroottiselta aiheelta, eivätpä vesilaitosbisnekset vaikuta paljon hohdokkaammilta. Silti kumpikin elokuva on todella hieno traagisine loppuineen!
PS. tänään (4.3.2012) katsoin taas kerran Chandlerin Hyvästi, kaunokaiseni. Taas kaikki elementit paikoillaan :-)
