Kävin tänään GRE-testissä, varmuuden vuoksi. Jos ei siitä muuta hyötyä ole, niin lisääntyipäs yleistieto. Pisteitä ei hirveästi ropissut, mutta uskoni oppimisen voimaan sai taas vahvistusta: lukioajoistani on jo melkein parikymmentä vuotta, jonka jälkeen en ole uhrannut ajatustakaan toisen asteen yhtälöille tai eksponenttisäännöille. Parin päivän ahkeran kertaamisen jälkeen muistin taas kaavan jos toisenkin ihan ongelmitta. Eli yllättävän paljon on asioita muistin uumeniin tallentunut -ja toisaalta ihmisen kyky oppia tarvittaessa uutta on todella vaikuttava. Matematiikka on kaunista ja rauhoittavaa, harmi vain, ettei sellaiseen ylellisyyteen ole normaaliarjessa aikaa.
Helsingin-reissullani kävin katsomassa myös Nuorten näyttelyn Taidehallissa. Ihan kiva näyttely, parhaat teokset taas (tietenkin) kolmiulotteisia (Tiina-Liisa Kaalamo, Jouna Karsi, Aaron Heino ja Kalle Mustonen. Mustosen 4-metrinen Lego-ukko Trojan herätti vanhassakin nuoruuden muistoja – liittyyhän se sekä ”troijalaisiin” puuhevosiini että Nuorten näyttelyssä viitisen vuotta sitten esillä olleeseen Killer Robotiin, 3-metriseen roboon, joka sijaitsikin silloin samalla käytävällä Trojanin kanssa, toisessa päässä vain. Hivenen ihmetystä herätti teosluettelon nimeäminen ”Osto-oppaaksi”, jossa rohkaistaan hankkimaan taidetta nuorilta. Suunnilleen kaikilla teoksilla oli siis hinta, jonka määrittämisessä nuoret taiteilijat eivät ilmeisesti ole saaneet lainkaan apua: esimerkiksi näyttelyn hienoimmat teokset, Tiina-Liisa Kaalamon turkispaloista kootut luonnollisen kokoinen susiveistos ja pieni pussipiru-veistos oli myyty hinnoilla 800 ja 400 euroa!! En siis tarkoita, että (nuorten) taiteilijoiden töiden myyminen on huono asia, mutta jos myyminen nostetaan näyttelyn teemaksi, pitäisi hinnoittelu sentään katsoa järkeväksi. Osta nuorilta, halvalla lähtee!
Ei kommentteja:
Uudet kommentit eivät ole sallittuja.