Katsoin pitkästä aikaa Magnolian, jossa mm. Tom Cruise tekee hienon suorituksen kahelina miesasiamiehenä. En viime kerralla, joskus 10 vuotta sitten, huomannutkaan elokuvan ytimessä olleen erilaiset tavat olla mies ja isä - elokuvan naisethan ovat vain statisteja - ja lähes kaikkien ongelmat johtuivat siitä, että isä pakotti voittamaan visailuissa/vei voittorahat/oli hylännyt/käyttänyt hyväkseen.
Kahden jo kuolemassa olevan varakkaan ja menestyneen alfauroksen vastakohtana ovat tossukkamiehet, hoitaja, poliisi ja entinen lapsinero, jotka ovat ihan kivoja - eivät tippaakaan laskelmoivia ja komeita - ja joilta kaikilta(sen vuoksi?) puuttuu joku, jota rakastaa. "I have so much love to give!" Elokuvan machoin mies, Cruisen hahmo, tihkuu väkisin puristettua testosteronia - henkilö olisi ehkä luonteeltaan aivan erilainen, mutta päättänyt menestyä, eli rakentaa itsestään tosimiehen ihannekuvan.
Teemoja on tietenkin paljon muitakin. Kaiken takana oleva sattumanvaraisuus ja kysymys siitä, miten elää tämä sattuman kautta saatu ja samalla tavoin menetettävä elämänsä oikein? Mitä toisille ihmisille voi tehdä ja mitä ei? Mitä voi antaa anteeksi - kuten lopussa vähän turhankin vahvasti alleviivataan. Elokuvalla on vahva sija kaikkien aikojen parhaat -listallani. Se on suunnilleen täydellinen, lukuun ottamatta loppupuoliskon käsittämätöntä laulukohtausta, jota ei voi selittää muulla kuin ohjaajan äkillisellä mielenhäiriöllä tai jollain älyttömillä rahoituskuvioilla ;-)
