torstai 28. kesäkuuta 2012

Unelma jaloillaan!

Muistin taas tänään, miksi onkaan niin hienoa olla kuvanveistäjä - suuria massoja ja komeita nostureita niitä liikuttelemassa (vaikka itse katselenkin vain vierestä). Olimme pikku poikieni kanssa yhtä vaikuttuneita, kun kävimme seuraamassa Unelman rungon kiinnittämistä jaloilleen. Olipa reteetä esitellä pojille äidin työskentelyä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti