Unelman kuljetus- ja asennuspäivät päätetty

Unelma lastataan pariin täysperävaunurekkaan maanantaina 7.8.12 ja asennetaan paikoilleen viikolla 32. Runko on nyt lähes valmiina, olin tänään mukana opettelemassa sen purkua/rakentamista, josta kuvia alla.

Haastattelu HUMAKin blogissa

Rakkaan työpaikkani HUMAKin blogissa julkaistiin lehtori Tikkaojan haastattelu. Samaan aikaan kohde puurtaa kevään viimeisten töiden kanssa...

Irti päästämässä

Nyt on plakkarissa opintovapaapäätös ja tulevan ekaluokkalaisemme koululykkäyspäätös, irtisanottu päiväkotipaikka ja asumisoikeus. Lentoliput hankittu koko porukalle. Kesä vielä edessä vanhaan malliin, mutta sen jälkeen ei tietoakaan, minne elämä vie.

Olen kova kiintymään ympäristöihin ja yhteisöihin, mutta samanaikaisesti vahvasti sitä mieltä, että se ei saa estää kokemasta uusia asioita. Ja saadakseen jotain täytyy luopua jostain muusta. Hieman haikein mielin olen irtautunut vaikkapa lasten arkisista yhteisöistä, vaikka toisaalta tiedän, miten helppoa on taas solahtaa uusiin ympäristöihin.

Fine Art

Juhlia ja huomiota

Maanantaina 14.5. juhlittiin Säätytalolla Fulbright-sopimuksen solmimisen 60-v. juhlaa sekä jaettiin ensi lukuvuoden stipendit. Antoisa mutta raskas päivä - aamusta alkaen orientaatiota ja illalla juhla. Oli hauska taas tavata muita fulbrightereitä ja löytää jopa kohtalotoveri, joka aikoo kuljettaa koiran mukanaan.

Alla kaappaus Aallon intrassa julkaistusta uutisesta

Unelmasta taas oli juttua 21.5. Turun Sanomissa Kaverit ihmettelivät, miksi Oonan ilme printtilehden kuvassa on niin mutrusuinen, mutta sehän vain kuvaa hyvin Unelman tekijälleen aiheuttamaa huolta ja murhetta ;-)
Ei vaan, voiton puolellahan tässä jo ollaan.

Pienoismalleja ja oikea Unelma

Rakas mieheni naureskeli, kun aloin askarrella Unelmasta n. 30 cm korkuista pienoismallia. Onhan tuo askartelu hieman koomista jättimäisen teoksen kyseessä ollessa, mutta ajatuksena olikin vain testailla päällekkäin tulevien polykarbonaattilevyjen teippauksia. Niistä ei tule ihan näiden kuvien mukaisia, mutta sinne päin:

Olen testaillut myös kaleidoskooppia pyörittävän tuulivoiman toimivuutta rakentamalla pari Savonius-propellia työpaikan ruokalasta lah mansikkahillopurkeista. Kuvan propellin halkaisija on noin 40 cm. Hyvin toimii, puuskaisella tuulella puuskaisesti, mutta se sopii minulle hyvin.

Ja sitten päästään asiaan: kävin tänään konepajalla, jossa näin ensimmäisiä Unelman valmiita paloja. Tätä hetkeä on odotettu, melkein vuosi jo pyöritelty ideaa ja muotoja päässä, paperilla ja koneessa, ja vihdoin näkee valmista. Teosta tekee turkulainen Marine Systems, jonka kanssa yhteistyömme on projektin alusta saakka toiminut erittäin hyvin, ja jota voin varauksetta suositella muillekin taiteilijoille. Ovat tehneet aiemmin töitä esim. Kimmo Ojaniemen Turussa Apteekinmäessä sijaitsevaan teokseen.

Helsingin kautta Prahaan

Kävin tänään Helsingissä syksyllä tulossa olevan Helsinki-Praha -vaihtonäyttelyprojektin tiimoilta. Näyttelyt järjestetään Prahassa ja Helsingissä, ja mukana on molempien kaupunkien kuvataideakatemioiden (entisiä) opiskelijoita, jotka ovat olleet vaihdossa tai muuten yhteydessä toisen maan akatemiaan (suomesta Valpuri Kylmänen, Emma Rönnholm ja Tero Simonen sekä minä). Kuraattoreina toimivat Petr Rehor ja Markus Konttinen, joille kävin näyttämässä töitäni. Valitsimme hyvin yksimielisesti mukaan Arjen, tasakylkisistä kolmioista aina uuden muotoiseksi rakennettavan möykyn. Arjen ajatuksellinen ja fyysinen edeltäjä, valkoisista muovikolmioista rakennettu Abmo on kaiken velkaa prahalaiselle kubismille ja varsinkin Pavel Janakin upealle kolmion muodoista koostuvalle sokerikolle. Ollessani Prahassa mietin kuumeisesti Abmo-veistoksen muotoa –sen piti olla abstrakti ja antaa mahdollisimman vähän viitteitä hahmosta. Piirsin ja piirsin erilaisia versioita, mutta mikään ei tuntunut oikealta, kunnes näin Janakin sokerikon. Rakensin Abmoni tasakylkisistä kolmioista, sillä minua viehätti suuresti, miten niin säännöllisistä kappaleista onkin mahdollista rakentaa niin epämääräinen, möykkymäinen muoto.

Abmon valmistuttua 2009 tasakylkinen kolmio ja möykkymäisyys tuntui yhä kiinnostavammalta. Kun minulta pyydettiin teosta Finlaysonin juhlavuoden kunniaksi 2010 järjestettyyn näyttelyyn, halusin jatkaa aihetta, ja päällystin jo puretun Abmon palasia Finlaysonin Kihla-kankaalla. Teos sai nimen Arki – onhan arkeni monesta palasta koostuva vaihtuvan muotoinen möykky. Teoksella ei ole runkoa, vaan se rakennetaan aina näyttelypaikalta löytyvien tavaroiden - tuolien, naulakoiden tms. päälle. Vuonna 2011 tein Arjen palasista esiintymispuvun sopraano Eija Räisäselle Asko Hyvärisen sävellyskonserttiin. Prahan kubismi on siis kulkenut mukanani vaihtovuodesta saakka, ja siihen tutustuminen oli vaihtoni ehdottomasti tärkein asia. Siksi olen iloinen, että Arki esiintyy nyt tässä yhteydessä.

Arki

Vierailin rehtorin huoneen lisäksi myös ystäväni Marin työhuoneella KuvAssa – täytyy sanoa, että inhoan Kaikukadun kompleksia, pidin huomattavasti enemmän Mechelininkadun evakkotiloista, joissa kuvanveisto sijaitsi opiskeluaikoinani – suoraviivainen, rosoinen halli verrattuna sokkeloiseen , tehdasmaiseen koulurakennukseen. Ihmettelen aina myös hallinnon korostetun erillistä sijaintia ovivahdin ja lukkojen takana – pelkäävätkö ne opiskelijoita, vai miksi näin vaikea saavutettavuus? Mielestäni henkilökunnan pitäisi sijaita opiskelijoiden keskellä - heitä vartenhan he koulussa ovat.

Kävin tsekkaamassa myös Kiasman näyttelyt – aiheena sinänsä mielestäni vähän tylsässä musiikkinäyttelyssä oli muutamia todella kutkuttavia teoksia – tärkeimpinä ehkä Maria Stereon ja Petri Ala-Maunuksen koskettavasti nuoruuden rock-unelmia käsittelevät duunit. Sarjakuvanäyttelyn hienoin teos oli Tommi Musturin mekaaninen teatteri-installaatio. Yläkerran Murder of the Crows oli myös todella komeaa kuultavaa (ja vaikuttavan näköinen visuaalisestikin).