keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Weekend Residency in Gothenburg

I spent a weekend in March in Johanna Adelbäck's and Pontus Johansson's brilliant Weekend Residency in Gothenburg. The visit was accompanied by many strange coincidences regarding the uneasy relationship between Finnish and Swedish people. 

There is a public sculpture in my home town Turku I have walked past many times during the years spent in the city. I had not payed too much attention to it, but had still kind of liked it. My routes do not usually cross that part of the city, but I had recently started a new hobby, which caused me to walk past the sculpture a few times during the last month. I knew it's name had something to do with friendship and it was made in the fifties by the Turku-based sculptor Wäinö Aaltonen, who was at that time very popular monument-maker nationwide - working to enhance the self-esteem of the young nation after war and during the first decades of independence.

Two days before my trip to Gothenburg a journalist from the local newspaper called me and asked if I would like to select one of the public pieces of Aaltonen and comment it for an article she was writing about the 120th anniversary of the sculptor on Saturday 8.3.2014. I promised to participate, but did not have any idea straight away, so I had to check out the images of his pieces on the net. When I saw the image of this sculpture, I was certain that I want to select only it and no other piece. I found also some background information about the work, and at that point I learned that it was made as a gift to thank the city of Gothenburg of the help it gave to Turku during the war. So, the sculpture was originally made for Gothenburg although we had a copy (which I had all these years believed to be the only one) in Turku as well.

I had no plans for the piece I would want to work with during the Weekend Residency. This sudden connection with the sculpture was totally in line with my working methods, relying on the coincidence and open relationship with the environment. The sculpture issue, although focusing on these two cities,  is all about the uneasy history of the states of Sweden and Finland.

Everything is interconnected. One of the most impressive things I met in Gothenburg was a stuffed whale previously used i.e. as a cafe. Later on I found out they had used it as well for collecting money for the Finns during the war. Third piece in the puzzle telling about the complicated relationship Finnish people have towards the Swedish, who seem to always be better than us, is the baby pelargonia plants I brought home from Johanna and Pontus. This plant represents coziness, happiness and safety – all typical for the caricature of a Swedish society. These particular sprouts will be used in a piece I had some months earlier planned to make of pelargonias. I was about to ask the sprouts from some friends, but at the end got them without any searching – from Gothenburg, Sweden.



torstai 14. marraskuuta 2013

Unelma uudessa kodissaan

Unelman avajaiset Kannelmäessä oli niin mieltä lämmittävä tapahtuma, ettei mikään pitkään aikaan!

Ajatus teoksen siirtämisestä nykyiselle paikalleen lähti kannelmäkeläiseltä Maija Fastilta, jonka aloitteesta teos päätettiin siirtää Sitratorille aiemmin suunnitellun paikan sijaan. Siirron mahdollisti onnistunut asukkaiden ja kaupungin yhteistyö.

Unelma on päässyt asuinalueen kehittämisen symboliksi, ja Kannelmäessä onkin järjestetty esim. Unelma-iltamia asukkaiden ideointityötä tukemaan. On hienoa nähdä teoksen liittyvän osaksi jotain suurempaa - toiveeni on voida vaikuttaa (muidenkin kuin taide-)ihmisten elämään töilläni, mutta monesti mahdollinen vaikutus jää arvoitukseksi. Olen myös toivonut, että teokset alkaisivat elää omaa elämäänsä, että niiden fyysinen muoto olisi vasta lähtökohta jollekin tärkeämmälle, kuten nyt on käynyt. Kaiken sisällöllisen hyvän lisäksi teos sopii Sitratorille mittakaavansa ja muotonsa puolesta oikein kauniisti.

Tyytymätön taiteilija on siis kerrankin tyytyväinen.



Tulitaideryhmä Polte esiintyy avajaisissa

torstai 7. marraskuuta 2013

Unelma muuttaa Sitratorille

Unelma siirtyy Kannelmäkeen Sitratorille, jossa avajaiset ti 12.11, tervetuloa! Aikamoiset pippalot onkin tiedossa, ks. tiedote alla.























































LEHDISTÖTIEDOTE 6.11.2013 
Kannelmäen Sitratorille julkinen taideteos kansanjuhlan saattelemana 
Kannelmäkeläiset saavat uuden julkisen taideteoksen. Helsingin taidemuseon omistama ja Oona Tikkaojan suunnittelema teos Unelma otetaan vastaan Kannelmäen Sitratorilla pienimuotoisen kansanjuhlan saattelemana tiistaina 12.11.2013 klo 17.30-19.00. 

Unelma tilattiin vuonna 2012 juhlistamaan Helsinki 200 ja World Design Capital -vuotta. Teos suunniteltiin alun perin siirrettäväksi ja sen ensimmäinen sijoituspaikka oli Hakaniemen Siltasaarenkatu. Juhlavuosien päätyttyä teokselle lähdettiin hakemaan uutta paikkaa. Kannelmäessä toimiva aktiivisten asukkaiden kokoama Kannelmäki-liike oli tässä vaiheessa aloitteellinen ja kaupungin virastojen kesken syntyi nopeasti näkemys Sitratorin sopivuudesta teoksen seuraavaksi sijoituspaikaksi. Helsingin kaupungin lähiöprojektin organisoimassa kaupungin virastojen ja asukkaiden onnistuneessa yhteistyössä ovat olleet mukana Kannelmäki-liike, Kannelmäen asukkaat, Helsingin taidemuseo, rakennusvirasto, Helsingin kulttuurikeskus ja Helsingin energia. 

Kaikille avoimessa juhlassa teoksen vastaanottavat Kannelmäki-liike ja alueen asukkaat. Torilla esiintyy tulitaideryhmä Polte ja teoksen julkistaa Helsingin taidemuseon johtaja Maija Tanninen-Mattila. Asukkaan sanat lausuu Maija Fast Kannelmäki-liikkeestä. Sitratorilta juhlinta jatkuu Kanneltalon kulttuurikahvilassa, missä Tanja Elomaa lämmittää vieraat yhteisellä naurujoogaharjoituksella ja juhlijat saavat nauttia laulaja Saija-Reetta Kotirinnan esityksestä säestäjänään Mikko Piiroinen. Juhlatilaisuuden järjestävät Helsingin kaupunki ja Kannelmäki-liike ja sen juontajana toimii Mikko ”Peltsi” Peltola. 

”Sitratorilla kohtaavat kannelmäkeläiset ja vierailijat, usein läpikulkumatkalla tai kauppoja ja Kanneltalon palveluita käyttäessään. Se ei kuitenkaan ole kaunein ja viihtyisin osa Kannelmäkeä. Haluamme Sitratorista viihtyisän ja aktiivisen kaikkien ihmisten kohtaamispaikan. Sitratori kaipaa iloa ja väriä, ja sitä meille Unelma suo. Unelma-teos on meille tekemisen symboli – haluamme unelmoida isosti, jotta saamme hyviä asioita aikaiseksi. Sen myötä olemme Kannelmäki-liikkeessä innostuneet järjestämään monenlaisia unelmointitapahtumia, joissa ideoimme, miten voimme tehdä kotiseudustamme entistäkin paremman paikan asua, vierailla ja työskennellä”, sanoo Maija Fast Kannelmäki-liikkeestä. 

Taiteilja Oona Tikkaoja (s.1976, Seinäjoki) on valmistunut sekä Kuvataideakatemiasta että Lapin yliopistosta ja viimeistelee väitöskirjaa Aalto yliopistoon. Tikkaoja on erityisen kiinnostunut arkiseen tilaan sijoittuvista teoksista. Oona Tikkaojan teos Riutta valmistui Arabian peruskouluun 2009. Hänen teoksiaan on myös Amos Andersonin ja Wäinö Aaltosen museon kokoelmissa. 

Lehdistökuvia Unelma-teoksesta: 
http://pressi.taidemuseo.fi (tunnus: helsinki, salasana: media) 

Lisätietoja: 
Arkkitehti Klas Fontell 
Helsingin taidemuseo 
puh. 050 336 2186 
klas.fontell@hel.fi 

Projektipäällikkö Tero Santaoja 
Lähiöprojekti, kaupunkisuunnitteluvirasto 
puh. 040 334 2281 
tero.santaoja@hel.fi 


perjantai 1. marraskuuta 2013

Unelma hulailee

En ole nähnyt Unelmaa livenä yli vuoteen, mutta sain linkin tähän hienoon ja tärkeää asiaa ajavaan Tiia Ferrolin hulahoop -tanssivideoon, jossa esiintyy myös Unelma. Free Pussy Riot!